Aiheellista somekritiikkiä aikuisille

Somekritiikki

Oman paikkakunnan nuoret pitävät puskissa salakuvaavia aikuisia normaalina ilmiönä, väittää Hämeen Sanomien uutispäällikkö. Jos pitävät, aikuisilla on syytä vakavaa itsetutkiskeluun.

Ihan varma en ole, tarkoittiko kirjoittaja nimenomaan Hämeenlinnasta. Jos tarkoitti, meiningistä kannattaisi kiinnostua koko kaupungin imagon kannalta.

Yhteen aikaan puhuttiin paljon mediakritiikistä: journalistien ei ole hyvä päästä arvostelun ja arvioinnin ulottumattomiin.

Nykyisin tarvitaan myös somekritiikkiä. Jos somekeskustelijat saavat kaikessa rauhassa käyttäytyä miten huonosti ja tyhmästi tahansa, tuollaisia tapoja aletaan tosiaan pitää normaalina ja joissakin piireissä jopa fiksuna.

Facebookissa omat paparazzinsa

Hämeen Sanomien uutispäällikkö Susanna Kinnari antoi tänään ilmestyneessä kolumnissaan hyvän esimerkin tarpeellisesta somekritiikistä. Hän tarttui tapaukseen, jossa aikuiset hämeenlinnalaiset ruotivat Facebookissa nuorison huonoa käytöstä:

”Keskustelun sytykkeenä toimi kuva, jonka ohikulkija oli napsaissut marketin eteen kokoontuneesta nuorisoporukasta.

Postauksen tekijä halusi osoittaa, miten kuvassa näkyneet nuoret viis veisasivat koronaohjeistuksesta ja kokoontumiskiellosta.

Kuten arvata saattaa, ei mennyt pitkään, kun pystyssä olivat varsinaiset julkipaheksujien bakkanaalit.”

Juuri kuvat tuntuvatkin herättävän helposti aggressiivista kirjoittelua. Siinä, missä julkkiksia jahtaavat paparazzit himoitsevat mediataloilta suuria palkkiorahoja, somen ikiomat salakuvaajat hinkuvat huomiota.

Toisinaan asiat ilman muuta ansaitsevat esimerkiksi somekuvalla herätettävää huomiota, toisinaan ehdottomasti eivät. Noiden tilanteiden erottamista toisistaan kutsutaan harkintakyvyksi.

Itsesääntely ei toimi somessa

Susanna Kinnarin vinkki sopisi monelle aikuiselle somekeskustelijalle:

”Täydellisessä maailmassa palaute osattaisiin ja uskallettaisiin antaa rakentavasti suoraan kohteelle, eikä kohdetta heitettäisi satapäisen someyleisön reposteltavaksi – etenkään, kun kyse on alaikäisistä.”

Sosiaalinenkaan media ei saa ajautua kriittisen arvioinnin ulottumattomiin niin kuin alkuvuosien hypetyksessä paljolti kävi. Asiallinen, perusteltu kritiikki on tärkeää ennen kaikkea siksi, että some vaikuttaa nykyisin niin vahvasti – vaikkapa kaupungin sisäiseen keskusteluilmapiiriin.

Perinteisen journalismin etiikka perustuu Suomessa keskeisesti itsesääntelyyn: alan järjestöjen yhteinen Julkisen sanan neuvosto tulkitsee, onko esille nostetuissa tapauksissa noudatettu hyvää journalistista tapaa.

Somekanavilla ei vastaavaa järjestelmää ole. Älytön älämölö pystyy usein vaimentamaan järjen ja sovinnon ääneen. Somessa ei ole helppo esittää myöskään sen tapaisia kommentteja kuin Susanna Kinnari kolumnissaan. Siksi tuo kolumni oli niin tärkeä.

 

Jaa kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *