Ei unohdeta maalaismasemia

Kukkiva perunapelto ansaitsee paikan Hämeenlinnan hienoimpien näkymien joukossa siinä kuin keskustan alueen maankuulut maisemat. Loppukesän ohjelmaan sopii kierros pitäjien kirkonkyliin.

Kevään ja alkukesän aikana ehdin ihastella sekä tässä blogissa että etenkin oikeassa elämässä Hämeenlinnan komeita maisemia:

Vasta heinäkuun viimeisellä viikolla huomasin, että maisemapostaus on heinäkuussa unohtunut. Näinkö nopeasti sitä turtuu ympäristön kauneuteen?

Vielä hämmentävämpi havainto oli, että olin alkuvuodesta katsellut kaupunkia pelkästään keskustan vinkkelistä. Ei Lusikkaniemikään kaukana keskustasta ole.

Pitäjissä pelkkää pusikkoa?

Kysymys ei ole siitä, ettei pitäjiäkin olisi tullut jonkin verran kierreltyä. Liikkuvasta autosta on kuitenkin vaikea ottaa valokuvia, ja vähän hankala on maisemiakin bongailla.

Pysähteleminen taas olisi pikkuteillä suorastaan hengenvaarallista, kun tapana näyttää olevan, että seuraava auto roikkuu aivan kiinni takapuskurissa.

Maaseuturetkillä on tainnut vaivata sellainenkin pakkomielle, että hienossa hämäläisissä maisemassa tai miljöössä pitää aina näkyä vilaus vesistöä. Pitäjillä ei puskien läpi juuri järvenselkä pilkota.

Ajattelin jo tyytyä odottamaan elokuuhun, jolloin silmien eteen varmasti jossain avautuu upea kullankeltainen viljapelto. Mutta tänään tärppäsi! Rengossa käydessä kiinnitti huomion kerrassaan hieno, valkoisena kukkiva perunapelto.

Ehkä perunamaa ei ole kovin runollinen aihe, mutta tässäkin tapauksessa kauneus on katsojan silmissä.

Kesäkierrokselle kirkonkyliin

Tätä kesää on edessäpäin vielä vähintään kolmannes. Elokuussa ehtii hyvin tehdä kunnon kierroksen Hämeenlinnan kirkonkyliin.

Moni vanha kylämiljöö on tietysti kärsinyt, kun on rakennettu uutta vanhan tilalle tai sekaan. Se on pakko sietää; samalla siinä on rakennettu tulevaisuutta. Eivät maalaiskylätkään ole voineet pelkiksi ulkomuseoiksi jäädä.

Vanhat, komeat kivikirkot ovat joka tapauksessa jäljellä, samoin hautausmaat niiden ympärillä tai läheisyydessä. Myös Hämeenlinnan seurakuntien kirkkoja joutunee tosin tänä kesänä ihailemaan ainakin arkipäivisin ulkoapäin. Tiekirkot ovat koko maassa koronatauolla.

Vanhat hautausmaat kertovat paljon kunkin pitäjän historiasta. Pitää yrittää tutustua jo ennen retkiä pääpiirtein kunkin kulmakunnan menneisyyteen. Kotiläksyihin kuuluu myös tarkistaa, olisiko jokin  kirkoista sittenkin avoinna yleisölle.

Jaa kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *