Hopealinja kuuluu Hämeenlinnaan

Hopealinja

Hopealinjan laivalla veneetönkin pääsee nauttimaan hämäläisistä järvimaisemista. Jos maakuntaa kiertelee vain autolla, rannat esittäytyvät enimmäkseen pusikoina.

Muutaman tunnin laivamatka Hopealinjalla on kuulunut kesäohjelmaani jo vuosia. Tänä kesänä se jäi elokuulle, kun piti odotella enimpien lomalaisten töihinpaluuta. Koronan uhka vaikutti; ei ole tehnyt koko kesänä mieli väentungokseen.

Retki jäi lopulta vähän viime tippaan. Kyllähän Silver Moon vielä elokuussa risteilee Hämeenlinnan vesillä, mutta Visavuoreen tai Tampereelle asti ei näyttäisi enää pääsevän. Nimenomaan Visavuoressa on ollut aina tapana käydä.

Mikä mahtaa ensi kesänä olla tilanne? Alkukesästähän Hopealinjan tulevaisuus ei näyttänyt kovin valoisalta, ainakaan Hämeenlinnassa.

Vanajaveden laakso avautuu

Silver Moon kulki tuttuakin tutumpaa reittiä. Silti hämmästytti taas kerran, miten erilaisilta maisemat näyttävät vesiltä kuin maanteiltä katsoen.

Yleissivistykseen kuuluu tietää, että Vanajaveden laakso kuuluu Suomen kansallismaisemiin. Kuinkahan hyvin maakunnan omatkaan asukkaat mahtavat sen todellisuudessa tuntea? Parhaan käsitykseen Vanajaveden laaksosta saa nimenomaan Vanajalta.

Kapeikoissa pääsee näkemään rantojen kesäelämää niin läheltä, että tuntee itsensä melkein tirkistelijäksi. Vanajanselkä tuntuu sen jälkeen aina yllättävältä ja komealta. Aurinkoisena päivänä ja tyynellä säällä se on eniten edukseen mutta kelpasi hyvin myös pienen tuulen piristämällä pilvipoudalla.

Historiassa riittäisi kerrottavaa

Vanajan selkäMuistelen, että joskus takavuosina Hopealinjalla oli mukana ihan elävä opas, joka kertoi, mitä nähtävää matkan varrella oli. Nyt vain kaikkein tärkeimmissä kohdissa oli tarjolla äänitetty selostus.

Uutta oli kännykkäsovellus Nomadi. Sen avulla pystyy seuraamaan kartalta, miten matka etenee. Joistakin reitin varrella osuvista nähtävyyksistä on tarjolla myös pieni esittelyteksti.

Sovellus vaikuttaa lupaavalta. Moneen kertaan samaa reittiä matkanneelle ja Hämettä jonkin verran tuntevalle esittelytekstit eivät juuri uutta tarjonneet. Toisaalta: tuskin sitä laivaretkellä viitsisi kovin pitkiä esseitä lueskellakaan.

Enemmän sisältöä Vanajaveden laaksosta joka tapauksessa irtoaisi. Tarvittaisiinko omat teemaristeilyt meille historiasta kiinnostuneille?

Mistä vaihtelua Visavuorelle?

Visavuori on hieno retkikohde, vaikka siellä on aiemminkin käynyt.  Uudistetussa Kari-paviljongissa on tänä kesänä esillä Vastavirtaan-juhlanäyttely; pilapiirtäjä Kari Suomalaisen syntymästä on tullut kuluneeksi 100 vuotta.

Pakko kuitenkin myöntää, että vaihteeksi matka voisi suuntautua jonnekin muualle. Kohteista vain taitaa olla pulaa, ellei sitten tahdo matkata Tampereelle asti. Lepaan laiturissa voi tietysti hypätä pois; mukava retki siitäkin tulee, kun aikaa laivan paluuseen jää useampi tunti.

Mutta tuossako kaikki, mitä matkailijoille on Vanajaveden rannoilla tarjolla? Ihan joka niemeen ja lahteen laivalla ei tietenkään edes pääse.

Parin tunnin risteilyillä Hopealinja kyllä tarjoaa järvimaisemien lisäksi muun muassa elävää musiikkia ja merirosvotunnelmaa. Olisiko sisältöjen kehittämisessä yhteistyön paikka? Ja onko Hämeenlinnan seudulla yhteistyöhaluja?

Rentoa mutta ammattimaista

Laivalla ei tällä kertaa todellakaan ollut tungosta. Tunnelma oli leppoisa, vähän uneliaskin.

Miehistö ei kylläkään torkkunut vaan palveli huomattavasti reippaammalla mutta myös rennommalla otteella kuin takavuosina. Jo viime vuonna parannus oli selvästi havaittavissa, mutta tänä vuonna kaikki sujui vielä ammattimaisemmalta. Toisaalta taustalla vaikuttaa hyvällä tavalla myös pitkä traditio.

Monet perusasiat ovat Hopealinjalla hyvällä mallilla, kun asiaa katsoo asiakkaan silmin. Esimerkiksi siisteys ei ole kaikilla sisävesilaivoilla ollenkaan itsestäänselvyys. Korona-aikana siisteyttä arvosti aivan erityisesti.

Jotenkin tuntuu, ettei Hopealinjalla ainakaan enää ole Hämeenlinnan matkailussa niin vahvaa ja näkyvää asemaa kuin sille kaiken järjen mukaan kuuluisi. Olisiko yksi syy satamassa? Vaikka laivaranta on keskellä kaupunkia, se ei ole sellainen iloinen, kesäinen kokoontumispaikka kuin muutamissa muissa Suomen kaupungeissa.

Haittaako ”tamperelaisuus”?

Järvimatkailuun on Suomessa runsaasti mahdollisuuksia, mutta tieto on usein kiven alla. Markkinointiresurssit ovat niukat ja alan yritysten yhteistyö heikkoa.

Suomen Hopealinja Oy on maamme sisävesivarustamoista suurin. Joitakin hämeenlinnalaisia tuntuu hiertävän se, että yhtiön toiminnan painopiste on niin vahvasti Tampereella. Useimpia asiakkaita tuollaiset seikat tuskin isosti kiinnostavat.

Eri asia on, pitäisikö kuntien ja kaupunkien omistaa sisävesivarustamoa. Yhtiölle ne tuskin ovat ihanneomistajia. Asiaa pohti noin vuosi sitten myös Aamulehti pääkirjoituksessaan:

Yhtiössä on nykyjohdon alaisuudessa menty kohti parempaa, mutta kehitystyö on hankalaa yhtiön omistusmuodon takia.

Hopealinjassa omistus on hajautunut ja päätöksenteko kankeaa. Kuntaomistus nykymuodossaan näyttäisi olevan este toiminnan vaatimille suurille muutoksille.

Vähintään rivien välistä voi lukea, etteivät tamperelaiset ole erityisen kiinnostuneita Hämeenlinnan laivamatkailusta. Jos asia ei Hämeenlinnaakaan kiinnosta, niin kyllä tämä kaupunki varmaan pääsee järvimatkailusta lähivuosina eroon.

Alkukesästä Facebookissa tosin muistutettiin, että kesänviettäjät pääsevät Hämeenlinnasta myös Kuutar-risteilyille. Tänä vuonna Kulkuri-laivaa ei kuitenkaan ole tainnut täällä näkyä; ehkä ensi vuonna.

Kuka tukee ja tarvitsee ketä?

Pasi Honkanen kirjoitti Hämeen Sanomien mielipidepalstalla tämän vuoden heinäkuussa muun muassa näin:

”Hopealinja pyysi keväällä omistajiltaan tukea koronaepidemian aiheuttamiin talousongelmiinsa.

Hämeenlinnan kaupunginhallitus päätti kesän alussa, että kaupungin kireän taloustilanteen vuoksi 40 000 euron avustusta ei ’lähtökohtaisesti’ makseta.”

Honkanen suosittelee, että asiaa harkittaisiin Hämeenlinnassa vielä uudelleen:

”Hopealinja on kuitenkin hyvin perinteinen Hämeenlinnan matkailukuvioihin liittyvä asia, jolla on merkitystä myös kokonaismatkailuun ja kaupunkilaisten yleisviihtyvyyteen”.

Nyt ollaan tosiaan pari koronakuukautta viisaampia. Kotimaanmatkailulle on kiistatta avautunut uusia mahdollisuuksia. Jos Hämeenlinna haluaa mukaan buumiin, ”omasta” laivasta kannattaa varmaan pitää kynsin hampaan kiinni.

Ei kaupungilta anotussa tuessa ole ensisijaisesti kyse yhdestä yhtiöstä vaan kaupungin oman matkailusta.

Toivottavasti Hopealinjan laiva palaa Hämeenlinnan maisemiin taas ensi keväänä.

Jaa kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *