Hyvää mieltä pienistä viesteistä

Ympäristötaidetta Vakikonniemessä

Pienet, pelkistetyt asetelmat ovat kevään mittaan tervehtineet Varikonniemessä ulkoilevia. Saattaa sarja olla pitempikin. Iloa näyttää joka tapauksessa irtoavan ihmeen niukoista aineksista.

Edes positiivisen ajattelun harjoitukset eivät ole auttaneen minua suhtautumaan suvaiten, saati suopeasti roskaajiin, töhrijöihin tai muihin yhteisen ympäristömme turmelijoihin.

Kestän kyllä, jos joltakin on pudonnut paperinenäliina maahan; vahinkoja sattuu. Mutta sitä en käsitä, että joku katsoo oikeudekseen röyhtäistä roskaruoka-annoksensa pakkausjätteet auton ikkunasta kadulle tai parkkipaikalle.

Hyväksyn helposti, että joku pitää graffiteista; parhaimmillaan ne ovat taidetta siinä kuin moni muukin. Mutta sitä en ymmärrä, että joku katsoo oikeudekseen tärvelle ala-arvoisilla töherryksillä yhteistä tai jonkun toisen omaisuutta.

Kuka heitti serpentiinin puuhun…

Edellä oleva paasaus tarvittiin taustaksi sille, että melkein menetin malttini tänään Varikonniemessä. Näin puun oksalla serpentiini ja epäilin heti vappuroskauksen alkaneen.

Onneksi kuulin, kun vieno ääni sisälläni kehotti miettimään hieman tarkemmin. Sitä serpentiiniäkään ei oltu viskattu miten sattuu. Se oli aseteltu ihmeen elegantisti…

Olisikohan Salaperäinen Somistaja jälleen jättänyt ohikulkijoille tervehdyksensä?

Ystävällisiä viestejä kanssakulkijoille

Olipa hyvinkin. Paluumatkalla huomasin, että tutun sementtipylvään päähän oli taas ilmestynyt ajankohtaan sopiva asetelma.

En tiedä asiasta yhtään mitään muuta kuin sen, minkä olen nyt kolmeen otteeseen kävelylenkillä nähnyt:

  • 4. huhtikuuta huomasin tolpan nokassa kaksi ruusua.
  • Pääsiäislauantaina samassa paikassa oli koristeltu pajunoksa.
  • Tänään vappuaattona oli sitten serpentiinin vuoro.

Vappu oli ehkä saanut muuten tiukasti minimalismissa pitäytyvän taiteilijan vähän vallattomaksi, kun hän oli päättänyt koristaa pikkuisen myös puunoksaa.

Ruusujen sanoma ei avautunut yhtä tarkasti kuin kahden muun asetelman, vaikka yritin tutkia netistä teemapäiviä, samoin  kukkaiskielen tulkintoja. Ehkä tarkoitus oli vain toivottaa hyvää huhtikuuta ja kevättä tai ilahduttaa koronakurimuksen keskellä.

Varikonniemen mystisessä miljöössä  pienet viestit ovat joka tapauksessa tehneet uuteen asukkaaseen vaikutuksen. Juuri noin luodaan kaupunkiin hyvää meininkiä.

Puheenvuoro roskaamista vastaan?

Kaikki asetelmat ovat kadonneet yhtä salaperäisesti kuin ovat ilmestyneetkin.  Roskaamisena niitä ei siis voi nähdä, vaikka miten kielteiseltä kannalta katsoisi.

Aiemmin kutsuin tervehdysten jättäjää mielessäni Salaperäiseksi Somistajaksi, mutta kyllä hän on Ystävällinen Ympäristötaiteilija.

Kun hyvä taide aina jättää katsojalle tulkinnanvapautta, olen päättänyt tulkita  Varikonniemen ympäristöteokset paitsi kaiken hyvän toivotukseksi, myös puheenvuoroksi roskaamista ja töhrimistä vastaan.

Tässä ylisanojen maailmassa pelkistetyt viestit sykähdyttävät:

Iso ilo pienistä asetelmista – kiitos!

Jaa kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *