Iltakävelylle aina samaan suuntaan

Varikonniemi

Kävelen lähes joka ilta Varikonniemessä. Vakioreitti jotenkin varmistaa säännöllistä ulkoilua. Paikka on alkanut myös kummallisesti kiehtoa mieltä.

Iltakävelyn lisäksi päiväohjelmaan voi sitten lisätä jonkin muun reitin aikataulun ja mielialan mukaan. Hämeenlinnassa vaihtoehtoja riittää.

Hyvät ulkoilumahdollisuudet painoivat paljon muuttopäätöksessä. Etukäteen en kuitenkaan arvannut, että Varikonniemestä tulisi nopeasti yksi mielipaikoistani.

Talvihämärässä melkein pelotti

Varikonniemi valikoitui iltalenkin suunnaksi sopivan sijaintinsa perusteella.

Rantareittiä olin kyllä kulkenut monessa muussa kohtaa, mutta Varikonniemi oli tuttu vain nimenä. Aika oudolta paikalta se ensin tuntui.

Kun lähestyin niemeä ensimmäisiä kertoja Asemanrannan puolelta, höyrysahan jäänteistä tuli helmikuisessa iltahämärässä mieleen lähinnä hautuumaa. Vaikutelmaa vahvisti vielä se, että muutaman ”hautakiven” päälle oli unohtunut kynttilälyhtyjä. Ne olivat tosin värikästä venetsialaistyyliä.

Yhtään viehättävämmiltä eivät siinä valaistuksessa näyttäneet Varikonniemen muutkaan ”rauniot”. Metsä oli lähinnä ryteiklöä. Useasti ihmettelin, miten näin arvokas alue on jätetty aikaan huomiotta ja hunningolle. Miksei hävinneiden rakennusten jäänteitä raivattu aikoja sitten pois?

Keväinen valo muuttaa kaiken

Valolla on ihmeellinen voima – ihmiseen, luontoon, kaikkeen.

Höyrysahan rauniotViime viikkoina valo on hiipinyt hiljalleen myös Varikonniemeen. Maisema on muuttunut, vaikka paikka ja ulkoiluaikatauluni ovat pysyneet ennallaan.

Höyrysahan jäänteetkin ovat alkaneet näyttää ilta illalta enemmän kuvauksellisilta ja vähemmän epäystävällisiltä.

Pian valoa tulee jo tulvimalla. Kevät saa vihreyden ryöpsähtämään, ja se vasta onkin Varikonniemessä jännittävä vaihe. Kauniisti sammaloituneet betonirakennelmat saavat silloin uudenlaiset kehykset.

 

Jaa kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *