Kahvilakierros alkoi Laurellilta

Laurell

Laurellin kahvila torin laidalla potee vielä poikkeustilanteen tuskia. Koronan muuttama koreografia tuntui hankalalta ja tunnelma lattealta.

Nyt on aika ryhtyä toden teolla tutustumaan Hämeenlinnan palveluihin. Koronavaaran vuoksi monet ovet olivat kuukausikaupalla säpissä.

Kahvilat kuuluvat ilman muuta viihtyisään kaupunkiin. Lukumääräisesti niitä on nykyisin Hämeenlinnassa ilahduttavan paljon. Laatua pitää selvittää kenttätutkimuksella.

Kantapaikka jo vuosia

Aloitin kierroksen lauantaina Laurellilta. Se on ollut Hämeenlinnassa ja etenkin torilla käydessä pitkään kantapaikkani. Vuosia sitten tuli testattua myös torikahviloita, mutta niiden kahvi oli silloin surkeaa. Tänä kesänä pitää varmaan uskaltautua uuteen kokeiluun.

Laurellin kahvi ja leivonnaiset eivät ole koskaan tuottaneet pahoja pettymyksiä; eivät tosin aina valtavia elämyksiäkään. Henkilökunta on osannut hommansa, palvelu on pelannut, vaikka väkeä on ollut välillä tuvan täydeltä.

Laurell on perinteinen, vähän konservatiivinenkin kahvila ja sopii siksi hyvin tällaiselle varttuneeseen ikään ehtineelle asiakkaalle.

Autiota, kolkkoa ja outoa

Lauantaina tuli käytännössä koettua, miten suuri merkitys muilla asiakkailla on kahvilan viihtyisyydelle.

Heitä istuin nyt vain parissa pöydässä. Se sai paikan vaikuttamaan autiolta ja kolkolta. Aurinkoinen sää varmaan oli vetänyt tavallista useampia tällä kertaa torikahvilan.

Tarjontakin poikkesi Laurellilla tavallisesti. Noutopöytä ei tietenkään vielä ole luvallinen. Kun se puuttui, jotakin olennaista Laurellin luonteesta oli poissa.

Oli outoa valita leivonnaiset vitriinistä. Valikoimakin taisi olla tavanomaista suppeampi – tai siltä ainakin tuntui.

Kuka saa kaataa kahvin?

Outous jatkui kahvikannujen kohdalla.

Meinasin vanhasta muistista kaataa kuppeihin Laurellin omaa sekoitusta. Nuori myyjä tiskin takana keskeytti aikeeni melkein hätääntyneenä.

Olisi varmaan pitänyt asiakkaan itse ymmärtää, että korona oli muuttanut koreografian: kahvin kaataa nyt henkilökunta. Asiakkaan tehtäväksi jäi ojentaa kupit sopivalle etäisyydelle.

Kävihän se niinkin vaikka vähän hankalasti. Kahvi oli onneksi entisellään.

Kahviloiden myyntitiskin kaiken kaikkiaan – korona-aika tai ei – ovat omituisia. Silloinkaan, kun asiakkaan on tarkoitus annostella itse kahvinsa, laskutilaa ei yleensä ole muutamaa neliösenttiä enempää. Tähän kysymykseen melko varmasti palaan kahvilakierroksen muissa postauksissa.

Toipumisesta toivoa

Uskon ja toivon, etteivät koronan jäljet Laurellin laadussa jää pysyviksi. Jos jotkut viranomaismääräykset jäävätkin voimaan vielä epidemian mentyä, perinteinen kahvilayritys pystyy niihin varmasti mukautumaan.

Siksi jätän plussat ja miinukset toistaiseksi jakamatta ja palaan testaamaan Laurellin tarjontaa uudelleen joskus juhannuksen jälkeen.

Jaa kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *