Kesää kelpaa viettää Vanajan rannoilla

Hämeenlinnan kesää

Suviaikaan Hämeenlinna näyttäytyy suotuisassa valossa. Nyt voi myös omin silmin nähdä, mistä asukkaat kotikaupungissaan nauttivat. Onhan tällä elinvoimaa!

Alkukesän aikana on ollut hienoa seurata, kun Hämeenlinna hiljalleen herää talviunesta. Parhaimmillaan tämä kaupunki on nimenomaan kesällä.

Jo ensimmäiset lämpimät päivät keväämmällä saivat ihmisiä liikkeelle. Samoihin aikoihin heräiltiin tänä vuonna koronahorroksesta, joten muutos on ollut tavallistakin suurempi.

Tekee mieli liikuskella kotinurkilla ihan vain siksi, että monet muutkin liikkuvat – ja nauttivat kesästä. Niillä retkillä on löytynyt myös ”uusia” upeita maisemia.

Siltojen alta kannattaa kulkea

 

Kevään mittaan ihailin hartaasti Hämeenlinnan tunnetuimpia maisemia:

Paljon harvemmin kuvissa näkee esimerkiksi Vanajan rantoja siltojen paikkeilta. Niistä on tullut kesäkuussa ehdoton mielimaisemani.

Yhtä kuvakulmaa en pysty nimeämään. Kesäkuun maisemani on kollaasi. Aina ei kannata tuijotella kaukaisuuteen. Kun katsoo vähän lähemmäs, löytää sellaista, mitä ei ole aiemmin huomannut.

Monenlaista iloa Vanajavedestä

Kun aiemmin seurasin Hämeenlinnan elämänmenoa etäämpää, tuntui usein, että ihmisiä, eloa ja iloa toivottiin vain ja ainoastaan torin tienoille. Ei torissa varmaan mitään erityistä vikaa ole, mutta ei se missään tapauksessa ole tämän kaupungin viehättävin paikka. Kylmällä säällä siellä on aina kylmä ja helteellä kamalan kuuma.

Vesistö vetää kesäaikaan ihmisiä puoleensa. Hämeenlinnalaiset nauttivat Vanajavedestä kaupungin keskustassakin kiitettävän monin tavoin.

Yhdellä vilkaisulla vesillä saattaa nähdä veneilijöitä, melojia ja suppaajia. Parina iltana ohi on vilahtanut kirkkovene. Ja seilaahan siellä muiden joukossa myös saunalautta. Vai onkohan niitä kaksikin?

Mukavalta näyttää, että Hopealinjan laivakin on selviytynyt talousmyrskystä tutulle paikalleen Rantakasinon edustalle.

Rannoilla puolestaan on ollut piknikporukoita, uimareita, auringonpalvojia, kalastajia, lenkkeilijöitä, koiranulkoiluttajia ja vaikka ketä. Taidemuseon lähellä näkee usein kirjaan syventyneitä kesänviettäjiä.

Totta kai, kaupungissa kun ollaan, penkeille on joskus asettunut myös niitä, joiden elämän keskipiste on ainakin sillä hetkellä pullo – eikä se ole ollut piknikkorista poimittu elegantti kuohuviini.

Rauhallinen iltakävely avartaa

Kuntoiluinnostus pääsi melkein sekoittamaan niinkin vanhan ja viisaan pään kuin omani. Rantareittiä kulkiessa tahdin on määrännyt vähän turhan usein kuntoranneke. Verkkaisemmassa vauhdissa huomaa enemmän.

Kannattaisikohan kaupungin päättäjille ja johtaville virkamiehille järjestää opastettuja iltakävelyjä Rantareitille? Siinä samalla saattaisi nähdä Hämeenlinnan vahvuuksia uusin silmin ja oivaltaa jotakin olennaista siitä paljon puhutusta elinvoimasta.

Jaa kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *