Kohta pääsee ruskaretkille

Kun syksyn ottaa hyvänä ulkoilukautena, pimenevät illat tai pienet sateet eivät ahdista. Kaupunkimme puistot komeilevat kohta ruskan väreissä.

Hämeenlinnan ulkoilureiteillä on ollut viime päivinä aika hiljaista, illalla sentään vähän vilkkaampaa. Helteestä huolimatta ilmassa väreilee syksyä ja hitunen haikeutta. Monet ovat palailleet töihin – ehkä etänä mutta töihin kuitenkin.

Omissa työprojekteissani valmistaudutaan rinnan lähi- ja etätoteutuksiin, varmuuden vuoksi. Koronatilastot ja valtioneuvoston suositukset syksyn edetessä ratkaisevat, kumpi vaihtoehto lopulta valitaan.

Tulee jotenkin turvallinen olo, kun järjestää itselleen jotakin työksi luokiteltavaa puuhaa. Aika alkoi koronakeväänä käydä pikkuisen pitkäksi, kun kävelylenkit olivat lähes ainoa aktiviteetti kodin ulkopuolella.

Tilannetta helpotti onneksi se, että olin niin ihastunut uuden kotikaupungin ulkoilumahdollisuuksiin. Ja olen edelleen. Kyllä tässä vielä muutaman kuukauden hiljaiselon kestää, jos pakko on.

Tervetuloa ruska-aika!

Nyt odotan ruskaa. Syksy on hienoa ulkoiluaikaa, kaikkein hienointa, jos ei satu kovin paljoa satamaan.

Syysilma on raikasta hengittää ja luonnon väriloisto komeaa katsella. Ötökätkään eivät käy enää kimppuun.

Niin mainioita kahviloita kuin Hämeenlinnassa on, kaikkein parhaalta kahvi maistuu viileällä syyssäällä luonnon helmassa. Nuotiotuli täydentäisi nautinnon.

Sen lokakuun muistan

Yksi syysulkoilupäivä on jäänyt erityisesti mieleeni. Ei siitä tosin ole kulunut aikaakaan kuin vajaat kaksi vuotta.

Oli lokakuu 2018 ja vuodenaikaan nähden käsittämättömän lämmin sää. Sellainen sunnuntaipäivä houkutteli lähtemään Aulangolle vähän kauempaakin.

Puistometsässä ruska loisti kirkkaassa auringonpaisteessa parhaimmillaan. Väkeä oli – niin ainakin muistan – liikkeellä vielä enemmän kuin vilkkaimpina viikonloppuina viime keväänä. Pienestä ruuhkasta huolimatta tunnelma oli taianomainen.

Piti oikein tarkistaa, miten paljon muisti huijaa. Onneksi kuvavarastoihin oli jäänyt tuolta päivältä useitakin todisteita, esimerkiksi oheinen otos. Kyllä taikametsä oli silloin täyttää totta.

Varikonniemi kiehtoo

Hämeenlinnassa pääsee ihailemaan ruskaa todella monessa paikassa, Aulangon ohella esimerkiksi Kaupunginpuistossa.

Jännittävintä on kuitenkin nähdä, miltä syksy näyttää Varikonniemessä. Olen nyt liikkunut siellä päivittäin helmikuusta alkaen – siis talvena, jota ei oikeastaan tullut, koleana keväänä ja ihanana kesänä sekä paahteisina että sateisina päivinä.

Mitä pitemmälle kesä on ehtinyt, sitä enemmän olen tuohon kummalliseen paikkaan kiintynyt. Alkuun hämmästelin teollisen historian jäänteiden ja niitä nuoremman puuston sekamelskaa kunnes se alkoi näyttää suorastaan harmoniselta yhteiselolta. Sitten piti tutkia netistä ja kirjoista, mitä ihmeitä ne entuudestaan vieraat kukat oikein ovat nimeltään.

Nyt odotan siis ruskaa, oikeastaan jo syksyn hämärääkin. On tämä hieno ulkoilukaupunki.

 

 

 

 

 

 

Jaa kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *