Kotioloihin koronaa pakoon

Korona

Tähän asti korona on tuntunut kovin kaukaiselta. Tänään minulle ja varmaan monelle muullekin kirkastui, että tartunnalta on ruvettava Suomessakin aktiivisesti suojautumaan.

Hallituksen tämänpäiväisten suositusten mukaan on maltettava välttää väentungosta – etenkin, jos kuuluu niin sanottuihin riskiryhmiin. Kun tauti tarttuu ilmeisen helposti, ihmisten ei yleensäkään kannata liikuskella ja elellä yhtä vapaasti ja huolettomasti kuin ennen.

Ajatus vaikuttaa vähintäänkin vieraalta: että Suomessa ei voi liikkua niin kuin huvittaa!

Vapaaehtoisesti karanteeniin

Samassa taloudessa elää selkeästi riskiryhmään kuuluva henkilö. Terveydenhuollossa työskentelevien ystävien valistamina päätimme jo eilen, että pysymme  pääasiassa kotosalla siksi, kunnes vaara on ohi.

Päätöksen jälkeen oli helppo toimia:

  • peruuttaa ei-pakolliset tapaamiset ystävien ja sukulaisten kanssa
  • luopua suunnitelluista kulttuuririennoista
  • tilata ruoat verkkokaupasta
  • suunnitella, miten ajan saa parhaiten kulumaan
  • tehdä pari kiireisintä hankintaa muuton jäljiltä vielä vähän keskeneräiseen kotiin.

Työmenoihinkin alkoi kuin taikaiskusta tipahdella sähköpostitse peruutuksia. Mukavampi niin päin kuin että joutuisi itse peruuttamaan. Ja onhan onneksi olemassa Skype!

Ilmestyykö tämä blogi vai ei?

Olen kirjoittanut Hämeenlinnaan-blogin postaukset toistaiseksi pöytälaatikkoon. Aika ja voimat eivät heti muuton jälkeen riittäneet siihen, että olisin pistänyt blogin teknisesti julkaisukuntoon.

Vielä viikko, pari viikko sitten ajattelin, että julkaisen tekeleen ihan tuota pikaa. Nyt emmin taas:

Oli tarkoitus kirjoittaa muutto-, ei kriisiblogi.

Virus ei saisi viedä kaikkea huomiota, mutta se vaara on kyllä tarjolla.

Muuttokiireiden ja -väsymyksen väistyttyä oli tarkoitus ryhtyä intensiivisesti tutkimaan, mihin oikeastaan tuli muutettua. Korona estää toistaiseksi monta suunnitelmissa ollutta ekskursiota.

Toisaalta karanteenissa on aikaa kirjoittaa. Katsotaan, miten käy.

Orpo ja outo olo – ihan turhaan

Ensimmäistä kertaa muuton jälkeen tuntuu jotenkin orvolta. Tunne on tietysti absurdi. Hämeenlinnassa olemme varmasti yhä hyvin turvassa ja avun ulottuvilla kuin vanhoilla kotikonnuilla.

Piti kuitenkin käydä tutkimassa hieman terveydenhuollon palveluja ja yhteystietoja, ikään kuin pahan päivän varalle. Selkeältä näytti.

Vielä tänään piipahdimme Tiiriössä kauppa-asioilla. Verkkokaupassakin on tilaus vetämässä; huomenna pitäisi saada viikon ruokatarpeet kotiin.

Ulkoilu on tarkoitus pitää tiiviisti ohjelmassa. Hyvin riittää Hämeenlinnan ulkoilureiteillä tilaa liikkua niin, ettei joudu liian lähelle muita lenkkeilijöitä.

Ei siis ainakaan vielä syytä huoleen. Tuskin tätä kovin pitkään kestää.

 

Jaa kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *