Linna tunkee kuviin

Hämeen linna maaliskuussa

Aiemmin näin Hämeen vanhan linnan kliseenä: sama kulunut aihe pääsi aina kuviin, kun mitään tuoreempaa ei keksitty. Nyt sama rakennus yrittää jatkuvasti tuppautua omankin kamerani etsimeen.

Kun Rantareitillä päivittäin kuljeskelee, ei voi välttyä näkemästä linnavanhusta. Se tuntuu edelleen vartioivan kaupungin rauhaa, vaikka ei pidäkään meteliä itsestään.

Kuin Eiffel-torni Pariisille…

Olin aiemmin lujasti sitä mieltä, ettei tuon keskiaikaisen pytingin sopisi pönöttää ainakaan etualalla, jos tarkoitus on luoda mielikuvaa nykyaikaisesta ja kehityskelpoisesta kaupungista. Onhan Hämeenlinnassa sentään paljon muutakin kuin Hämeen linna!

Pelkäsin ainaisten linnankuvien harhauttavan ajatukset historiaan, kun pitäisi keskittyä nykyisyyteen ja uskoa tulevaisuuteen. Olin väärässä.

Pariisissakin on paljon muuta kuin Eiffel-torni ja Roomassa paljon muuta kuin Colosseum. Silti kaikkialla maailmassa tunnistetaan nuo kaupungit yhdestä ainoasta kuvasta. Tuskin kukaan ajattelee Pariisin pysähtyneen vuoden 1889 maailmannäyttelyn aikoihin tai Rooman ajanlaskumme aamunkoittoon.

Linnalla on Hämeenlinnalla suuri symboliarvo. Mistään muusta tätä kaupunkia tuskin tunnistaa yhtä nopeasti yhtä suuri joukko suomalaisia. Vai onkohan esimerkiksi kaupungin viestintä tutkinut asiaa?

Tuskin lähivuosina löytyy niin isoa markkinointirahaa, että jollekin muulle symbolille saataisiin vastaava tunnettuu kuin Hämeen linnalla jo on.

Kansainvälisessä markkinoinnissa tilanne saattaa olla toinen. Siinä puree varmaan paremmin Sibelius.

Kansallismaisema kauneimmillaan

Selasin eilen viime päivinä napsimiani kuvia. Hämmästyin, miten monessa niissä esiintyi Hämeen linna. Se tuntuu tunkeneen vähintään taustalle melkein aina, kun olin nähnyt Rantareittiä kulkiessani jotakin kuvaamisen arvoista.

Linna ei ole pelkkää keskiaikaa. Se on olennainen osa tätä kaupunkia nyt ja luultavasti aina. Se hallitsee tai vähintäänkin värittää Hämeenlinnan maisemaa ja miljöötä.

Vanajaveden laakso ei suotta kuulu Suomen kansallismaisemiin. Komeimpia kohtia on näkymä Varikonniemestä Hämeen linnan suuntaan.

Upeille maisemille on kaikkialla yhteistä, että ne vaihtelevat lukemattomissa vivahteissa sään tai vuorokauden- ja vuodenajan mukaan. Harmi vain, etteivät omat valokuvaustaidot läheskään aina riitä tekemään oikeutta sille, mitä pääsee ihan arkisella kävelyretkellä näkemään.

Tänä iltana kansallismaisema esittäytyi punasävyisenä – ja häkellyttävän kauniina.

Jaa kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *