Parkkikeskustelu oudon vihamielistä

Parkkikeskustelu

Hämeenlinnan toriparkkikyselyn tulokset on julkistettu. Tuskin ne ketään yllättivät. Vastustajat olivat jo etukäteen niin vahvasti äänessä, että heille oli helppo ennustaa voittoa.

Vastasin kyselyyn, vaikka en olekaan hankkeen intomielinen kannattaja enkä varaukseton vastustaja. Molemmilta puolilta on kuultu järkeviä argumentteja mutta myös puppua ja puuta heinää.

Sekä puolesta että vastaan

Toistaiseksi jaksan oikein hyvin kävellä kotoa torin tienoille. Aina olen löytänyt autolleni Hämeenlinnan keskustasta parkkipaikan, kun olen sitä tarvinnut. Eiköhän julkistakin liikennettä vielä opi käyttämään.

Itse en siis koe tarvitsevani toriparkkia, mutta tuskin siitä minulle suurta haittaakaan olisi. Tätä tai mitään muutakaan hanketta ei kuitenkaan ole fiksua tarkastella yksinomaan oman välittömän hyödyn kannalta.

Suunnittelun sihti on kaukana tulevaisuudessa, ja kysymys on koko keskustan kehittämisestä. Eteenpäin kaupungin on pyrittävä, ellei se tahdo taantua.

Ainoa toivonkipinä P-tori tuskin Hämeenlinnalle on. Jos hankkeelle ei löydy riittävää kannatusta kaupunginvaltuustossa, keskustan kehittämiseen on etsittävä muita ratkaisuja.

Missä kuuntelu ja kunnioitus?

Olen seurannut Hämeenlinnan poliittista keskustelua sivusilmällä jo vuosia. Ei se hyvältä ole näyttänyt.

Eniten ihmetyttää kuuntelun ja keskinäisen kunnioituksen puute.

Parkkiasiat herättävät aina suuria tunteita. Katkeria taistoja on käyty muuallakin kuin Hämeenlinnassa. Välillä vain tuntuu kuin toisten ehdotusten vastustamineni ja yleensäkin eri mieltä oleminen olisivat täällä tavallista useammille jotenkin itseisarvoisia suhtautumistapoja.

Pelkästään päättäjiä ei kyllä voi syyttää. Hämeenlinnan kuntapolitiikkaan käsittelevistä somekeskusteluista on välillä maltti ja harkinta harvinaisen kaukana.

Mitä keskustelua se sellainen on, jossa tyrmätään täysin toisten ajatukset? Siinä syntyy syviä haavoja, jotka hankaloittavat myöhemminkin yhteisten asioiden hoitoa.

Jos toriparkistakin joskus saadaan aikaiseksi lopullinen ratkaisu, hävinneellä puolella mahtaa olla kitkerää väkeä – olkoot siellä sitten vastustajat tai kannattajat. Valitusrumbakin saattaa hyvin lähteä liikkeelle.

Pitkä miinus eripuraisuudesta

Muuttopäätöstä kypsytellessäni listasin mielessäni Hämeenlinnan plussia ja miinuksia.

Päätin muuttaa tänne, vaikka näin kaupungin huonoina puolina kuntapolitiikan riitaisuuden ja julkisen keskustelun kielteisen sävyn. Taisin ajatella, että ne ovat kuitenkin ”vain” mielikuvia. Hämeenlinnan konkreettiset hyvät puolet painoivat enemmän.

Vielä en ole nähnyt aiheelliseksi lyhentää eripuraisuudesta merkitsemääni pitkää miinusta, saati muuttaa sitä plussaksi. Toivottavasti pääsen tarkistamaan arviotani positiivisempaan suuntaan viimeistään seuraavien kuntavaalien jälkeen.

 

Jaa kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *