Pitkospuilla hämäläisyys punnitaan

Pitkospuut Varikonniemessä

Kun Varikonniemen pitkospuilla ei tule ketään vastaan, voi kuvitella olevansa kaukana kaupungin keskustasta. Ja kun joku tulee vastaan, se vasta mielenkiintoista on.

Ennen kuin, lukija hyvä, lähdet itse tekemään kenttäkoetta Varikonniemeen, tutustu taustaksi professori Panu Rajalan analyysiin hämäläisyydestä kirjallisuuden näkökulmasta. Sen luettuasi tuskin enää koskaan hoilaat Hämäläisten laulua kuin mitä tahansa kuplettia. J.H. Erkon sanoitus avautuu uudelle tavalla.

Myötä- vai vastapäivään?

Kun olin ensimmäisiä kertoja iltalenkillä Varikonniemessä, mietin, miten päin pitkospuiden kautta kuuluu kiertää.

Ensimmäisillä kerroilla kuljin myötäpäivään, mutta kukaan muu ei näyttänyt niin tekevät. Kaikki tulivat vastaan ja vaikuttivat vähän vihaisilta tai ainakin tuimailmeisiltä. Oletin rikkoneeni kirjoittamattomia sääntöjä – ja väistin.

Seuraavaksi kokeilin kulkea vastapäivää. Sama tulos: taaskaan samansuuntaista liikennettä ei ollut, mutta myrtyneitä vastaantulijoita kyllä. Tietenkin väistin.

Kolmas vaihtoehto olisi ollut pysyä kaukana koko pitkospuista, mutta siihen en nöyrtynyt. Päätin sen sijaan ottaa kokonaan uuden asenteen.

Ja minä kun en väistä!

Yritin muistella vanhoja feministivinkkejä. Taisi olla Rosa Meriläinen, joka joskus neuvoi naisia kokeeksi kulkemaan kadulla ruuhka-aikaan kuin miehet, siis väistämättä milliäkään.

Pahaksi onneksi uusi asenteeni joutui heti liian kovalle koetukselle. Ensimmäinen vastaantulija oli nuori mies, joka huristeli pitkospuita pitkin reipasta vauhtia maastopyörällään. Hänen katseestaan luin, että vauhtia ei ollut tarkoitus edes hiljentää.

”Kun miestä missä tarvitaan
maan eestä vaikka kaatumaan…”

Hyppäsin viime tipassa sivuun. Onneksi loppumatkalla sain koota itseäni kenenkään häiritsemättä.

Seuraavana päivänä yritin kuitenkin uudelleen. Ensimmäiseksi tuli vastaan kaksi hyvin nuorta naista. Oletin, että he ilman muuta tekevät tietä tällaiselle selvästi vanhemmalle naishenkilölle. Erehdyin.

Ensimmäinen vastaantulijoista pysähtyi pitkospuille odottamaan, eikä osoittanut pienintä aikomusta siirtyä sivuun, vaikka hänen kohdallaan olisi ollut siihen oikein hyvä paikka.

”Ei impee missään rakkaampaa,
Ei siveempää, ei jalompaa…”

Minä väistin – vanhempana ja ehkä vähän viisaampana.

Kaikille kolmelle ”testihenkilölle” toivon elämän opettavan ainakin sen, että aika usein kannattaa sanoa kiitos, ihan vain oman mielialan kannalta kannattaa.

Ilman muuta väistän…

Siihen loppui se ihmiskoe. Päätin, että väistän aina ja heti, kun joku tulee pitkopuilla vastaan. Yritän myös hymyillä. Ehkä jopa tervehdin ja sanon jotakin ystävällistä. No, turha löpinä olisi varmaan jo liioittelua…

Seuraavana päivänä katsoin sopivan väistämispaikan heti, kun kaukana häämötti vastaantulija. Hän oli iloinen herrasmies, joka pysähtyi hetkeksi oikein juttelemaan säästä ja muusta. Pakko todeta, että hänen puheessaan oli aika selvä itäsuomalainen aksentti.

Samalla reissulla kohtasin vielä naishenkilön, joka kiitti kauniisti, kun väistin.

Suunnilleen noin kohtaamiset ovat siitä lähtien sujuneet aina, kun vastaan on tullut seniori-ikäisiä eli useimmiten. Nopeimmat ovat ehtineet astua pitkospuilta sivuun jo ennen minua. Hekin ovat ehkä kokemuksen kautta päätyneet samaan strategiaan.

”Ja kansaa kussa löytänen
niin jäykkää kuin on Hämehen,
niin vakavaa, mi auraltaan
ei suotta siirry milloinkaan…”

Hämäläisyys – ihan ok

Omat sukujuureni ovat syvällä Hämeessä. Siksi hämäläisyyden pikantit piirteet ovat minulle enimmäkseen ihan ok. En osaa niitä usein ihmetellä, harvoin edes huomaan. Ja nyt tuli melkein paheksuttua. Hyvänen aika!

Miten lienee oman hämäläisyyteni laita, kun tässä julkisesti rehentelen joustavuudellani ja käytöstavoillani. Panu Rajalalta löysin sitaatin myös Jalmari Finneltä:

”Emmehän me hämäläiset mitään niin häpeä kuin hyviä tekojamme.”

 

Jaa kirjoitus:

2 thoughts on “Pitkospuilla hämäläisyys punnitaan

  1. Hehe! Kiva lukea minulle niin rakkaasta reitistä. Rakastan pitkospuita, kävelen niitä vuorotellen kumpaankin suuntaan ja väistän aina. Jos tulet mua vastaan, mä hymyilen varmasti ja saatan jotain kommentoidakin…… mitä nyt sylki suuhun tuo. Ja ihan varmasti kiitän, jos päätät, että et ainakaan ole väistämättä😂
    Itse tykkäisin tervehtiä kaikkia rantareitillä, mutta pitkällä natiivihämeenlinnalaisen kokemuksella voin kertoa, että aamulenkin ajoittuessa ennen klo 8/9 kaikki tervehtivät ja myöhemmin vaan tutut😜

    1. Kiitos kommentista! Heti ensi viikolla muutan ulkoiluaikataulujani vinkkiesi mukaan. Tahdon kokea ne aamuiset tervehdykset!
      Sinut uskon silti tunnistavani vastaantulijoiden joukosta vaivatta ja varmasti, jos tervehdyksen lisäksi hymyilet ja heität jopa keveän kommentin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *